Valoa oli tänään enemmän, kun
näin kevään ensimmäisen vihreän ruohonkorren
Se pisti esille varpaidesi lomasta
Sinä taisit vahingossa tallata sen ajatuksillasi

Muistan, kuinka kevätpäivien kuulas kalpeus poskillasi
ajelehdit puron mukana minun rantaani
Sinä kaunis joutsenlapsi, pehmeine poskinesi
söit sydämeni kivuliaasti, hyvällä ruokahalulla

Keväisin kun maalailet puiden lomassa
kertakäyttöisiä unelmia naapurinlapsille
ja katselet takapihan rönsistynyttä olemusta
ja unohtelet tavaroitasi sinne ja tänne
Tiedätkö, rakastaisin sinua
jos olosuhteet olisivat piirun verran suotuisammat

Auringon hymyyn sinä ihastuit ja kerroit siitä minullekin
Tähtisilmät loistivat ja pihan kivet hehkuivat lämpöä
Näit yhden sisiliskonkin

Nyt kun katselet taas puroa kaipaavasti
tiedän, että on aika kirjoittaa viimeinen lause
Piirtää taikaviivat olohuoneen kokolattiamaton poikki
uskaltaa hypätä katolta edes kerran
ennen kuin tulee pimeä

Keväisin ilma on jotenkin puhtaanpaa
ehkä sinä olit sittenkin ihan kelpo otus
Vaikka et osannutkaan lajitella valkoista ja mustaa pyykkiä